Siivoushetki

varoitus, sisältää kaaoskuvan!

Juuson syntymän jälkeen olen löytänyt itsestäni uuden puolen - siivoaminen ja järjestäminen on ihan kivaa! Tämän puolen myötä voisi kuvitella, että meillä olisi siistiä, muttamutta... Kaveri nimeltä kaaos on tainnut muuttaa mukanani tänne, ja on sen verran sitkeä ystävä, ettei sitä saa millään hallintaan. Asiasta kuitenkin itse postauksen ideaan, nimittäin tähän lauantai-iltaan; miesten saunailta, kotona vain minä ja Juuso. Iltatankkauksen jälkeen Juusokin simahtaa sitteriin, ainakin hetkeksi aikaa. Kissat nukkuvat raapimapuussaan, kukaan ei juokse missään ja ainut ääni asunnossa on tvssä pauhaava Jutta ja puolen vuoden superdieetit. Mikä oiva hetki siivoamiselle siis!

Keittiön ja olohuoneemme erottaa pöytätaso, joka on kova keräämään tavaroita puoleensa. Niinpä tälläkin kertaa tavarat ovat vallanneet sen, ja edessä olisi sen raivaaminen ja tavaroiden palauttaminen omille paikoilleen. Yhtäkkiä päässä alkavat jotkin aivosolut törmäilemään toisiinsa, ja käskevät nyt kerrankin kun se on mahdollista - istu alas, älä tee mitään ! 

Ja kun kukaan ei näe (niin Markus, tiedän, että luet tämän) voi valita kaapista kauniin viinilasin, joita on kertynyt vaikka viini-ihmisiä en olekkaan ja hetkeksi istahtaa keittiön pöydälle, juoda viinilasista kylmää limsaa ja hengähtää, että jaksaa taas jatkaa! :) 

Juuson neuvolakäynnit

En ole täällä vielä (niin, vielä!) kertonut Juuson kanssa käydyistä neuvolakäynneistä. Eilen oli 3 kuukauden neuvolakäynti, ja ajattelin nyt kertoa hieman eilisestä sekä aiemmista neuvolakäynneistämme.

ikä 3 kk / 2 kk / 1,5 kk / 1 kk  / syntymä

paino 6060g / 5130g / 4676g / 3684g / 3515g

pituus 60,4 cm / 57,8 cm / 55 cm / 51,8 cm / 50 cm

pipo 42 cm / 40,1 cm / 39 cm / 36,9 cm / 35 cm

Muuten Juusoa on kuvailtu reippaasti kehittyväksi pikkumieheksi, joka on kovin kiinnostunut ympäristöstään ja seurailee mielellään. Hänellä on myös siisti iho, suu ja silmät, joskin ensimmäisen kuukauden aikana hieman sammasta suussa. 

Annan pojat ♥

Täällä taas!

Täällä taas! Ristiäisten jälkeen olemme viettäneet hieman hiljaiseloa, mutta nyt on taas aika palata blogin pariin. Päivät ovat kuluneet pitkälti Juuson kanssa touhuten ja kotitöitä tehden. Oma vapaa-aika on vähän kortilla, ja vähä vapaa-aika tulee käytettyä useimmiten pyykkikoneen parissa tai Juuson pulloja keitellessä. 

Muutama postaus on lähestulkoon valmiina, vaativat vain pientä viimeistelyä ennen julkaisua. Niitä odotellessa siis! :)

Ristiäiset

Sunnuntaina vietimme läheisellä seurakuntatalolla Juuson kastejuhlaa. Juhlat pidettiin lähipiirin kesken - kutsu kiisi meidän molempien perheille ja isovanhemmille, sekä tietenkin Juuson kummeille. Kummeiksi meidän oli ilo saada nelihenkinen joukko, kiitos heille!

Juhlien tarjottavien teema voisi olla itsetehty; voileipäkakuista täytekakkuihin ja pikkuleivistä kuivakakkuihin ja mehuun oli kaikki itse valmistettuja. Tarjottavia oli runsaasti, ja juhlien jälkeenkin jäi kotiin vietäväksi monenmoista herkkua! 

Leipomisesta ja näpertelystä puheenollen; niin kukkaset, virsivihot kuin kastekarkitkin tuli askarreltua lauantain aikana, ja sunnuntaina jäljellä oli vain esillelaitto ja valmistautuminen itse juhlaan. :)

Itse kastetilaisuus kesti vain hetken; lauloimme laulut Jumalan kämmenellä ja Ystävä sä lapsien. Yksi kummeista luki lasten evankeliumin, oli muutamia rukouksia ja lopulta meidän pieni sai nimensä - hän on nyt oikein virallisesti Juuso, koko nimeltään Juuso Einari Johannes. Poika sai isänsä sukunimen, ehkäpä vielä jonain päivänä meillä on koko perheellä sama sukunimi.

Pieni päivänsankari oli hieman väsynyt kasteen jälkeen...

... mutta innostui hymyilemään ja naureskelemaan nuorimmalle enolleen, Akulle.

Meidän perhe ♥

Ristiäisstressi

Pari päivää aikaa Juuson kastejuhlaan, monta asiaa tehtynä, monta tekemättä. Tykkään tehdä kaikennäköistä itse - kuten leipoa ja askarrella. Niinpä ristiäisissämmekin tulee näkymään paljon itsetehtyjä asioita, kuten kutsuista kakkuihin ja pikkuleipiin.

Kuluneen viikon aikana olen tehnyt muutaman pikkuleipätaikinan, jotka ovat nyt muuttuneet taikinasta pikkuleiviksi ja tänään Juuso-kekseiksi. Viikko on pitänyt sisällään muutaman kauppareissun, ja hankintoja on tehty laidasta laitaan.

Tänään kävimme juhlapaikallamme valmistelemassa sunnuntaita. Juhlapaikaksi valikoitui lähellämme oleva seurakuntatalo, jossa siis sekä kaste, että kahvitilaisuus järjestetään. Vielä ennen sunnuntaita on melkoinen rutistus; muutama voileipäkakku sekä pari täytekakkua, kasteessa laulettavien virsien vihot ja ristiäiskarkit ovat tekemättä. Kiire saattaa tulla, mutta onhan tässä vielä tunteja jäljellä! :)

Luonnoksiin jäänyt hankintalista

Aloitin raskauden puolenvälin tienoilla kirjoittelemaan leikkimielistä hankintalistaa. Tämä oli vailla pienenpientä viimeistä silausta elokuun puolenvälin tienoilla, ajatuksena, että ennen vauvan syntymää tämä ehtii valmiina julkaistavaksi. Miten sitten kävikään... Vauva syntyi ja lista pysyi keskeneräisenä tähän päivään asti. Nyt on julkaisun vuoro - lisänä listaan saadaan kommentit, onko ollut tarpeellista! 

Auto, Gracon turvakaukalo & telakka autoon

Auto meillä on ollut kokoajan, mutta nyt kulkuvälineenämme on vuoden 2000 Opel Astra farmarina. Autoon löytyy pikkuiselle punamusta Graco Akta turvakaukalo sekä turvakaukalon telakka, jota ollaankin soviteltu autoomme. Käyttökokemukset kertovat setin olevan toimiva paketti - vaunut mahtuu ja istuin mahtuu. Miinuksina voisin tosin mainita auton ahtaat jalkatilat.

Pinnasänky, pinnasuojat, patja, patjansuojukset, lakanoita, pussilakanoita, peittoja, tyyny, äitiyspakkaus ja pakkauksen kangasreunat

Pinnasänkynä meillä on Ikean Hensvik - merkkinen valkoinen pinnasänky. Sänkyyn löytyy useampi setti lakanoita ja patjanalusia vaihtoa varten, ohut tyyny ja pari peittoa ja reunoille muutama setti pinnasuojia. Ensisänkynä olimme suunnitelleet käyttävämme äitiyspakkauslaatikkoa, johon ompelin itse päällisen sekä päiväpeiton. Näin tosiaan teimmekin - Juuson oma sänky löytyy vielä laatikosta.

Yhdistelmävaunut, hoitolaukku ja makuupussi

Vaunuina meillä on Emmaljungan Duo Edge yhdistelmävaunut sport-rungolla. Värinä vaunuissa on perus ruskea ja valkoinen, mutta vaunuista löytyy myös ruskealla pohjalla ruskeita kukkakuvioita. Hoitolaukku tilattiin vaunujen yhteydessä, ja on niin ikään samaa sarjaa. Makuupussina on ihana äitiyspakkauksessa mukana tullut Finlaysonin Aappa-makuupussi. Tätä ostostamme voi vain kehua, ainut miinus on megakorkea hinta. Mutta kaikinpuolin ihanat, tykkään!

Hoitopöytä, hoitoalusta vaippoja ja vauvan hoitotuotteet

Hoitopöytänä meillä on hankittuna Ikean Hensvik - sarjan hylly-hoitopöytäyhdistelmä. Hankinnan esittelin aiemmin täällä. Hoitopöydältämme löytyy tällä hetkellä mm. vastasyntyneelle mitoitettuja vaippoja, äidille rintapumppu ja liivinsuojuksia. 

Rintapumppu

Ennen vauvan syntymää ostin Emma-merkkisen rintapumpun parilla eurolla kirpparilta. Netissä perehtyessäni kyseiseen pumppuun sain lukea pääosin vain kritiikkiä. Omien käyttökokemuksieni mukaan tosin tämä oli ihan huippuvehje - vertailukohtana minulla oli Aventin sähköpumppu. Aventin setin, jossa tosiaan on sähköpumppu sekä manuaaliversio, ostin pari viikkoa synnytyksen jälkeen. Tällä pumpulla en vain saanut maitoa yhtä hyvin irti kuin Emman pumpulla.

Vauvan vaatteet ja pyykinpesuaineet + pyykinpesukone

Ehkä sen kummempia selittelemättä - Juusolle löytyy kattava vaatekerrasto monessa eri koossa ja värissä. Ajankohtaiset vaatteet odottelevat pestyinä käyttäjäänsä hoitopöydän yhteydessä. Tähän kohtaan voidaan lisätä myös pyykinpesukone; oli meillä ennestäänkin pyykkäri, mutta saimme lahjaksi uuden pesukoneen. Kyllä tällä tulokkaalla kelpaa pikkuisia vaatteita pyöritellä! :) Yllärinä kuitenkin - miten paljon noin pieni ihminen voi teettää pyykkiä!

Leikkimatto, sitteri ja leluja

Meillä on Emma-merkkinen sitteri, sekä Barbapapa-aiheinen leikkimatto. Leluja löytyy myöskin moneen lähtöön! Sitteri on ollut vasta viime viikkoina kovemmassa käytössä, kun poika malttaa olla siinä hieman pidempiä kuin 5 minuutin hetkiä.

Vauvan hoitotuotteet

Hoitotuotteet? Voiko näin sanoa... Omalla kohdallani tämä sanonta pitää sisällään talkkia, hoitovoiteita, kynsisakset, hiusharjan jne.

Kantoreppu ja kantoliina

Molemmat löytyvät - minun pitäisikin hieman opiskella, miten tuota liinaa käytetään... Yhden sidonnan opettelin kunnolla, mutta eipä se ole meidän kohdalla oikein toiminut. Siispä, harjoitukset jatkuvat!

Liivinsuojukset, imetysliivit, maidonkerääjä ja imetysvaatteet

Hankittuna löytyy kaksi paria imetysliivejä sekä muutama paketti kertakäyttöisiä liivinsuojia. Imetyspaitoja löytyy toppi ja kaksi pitkähihaista t-paitaa, joten tällä saralla olisi ehkä tarpeen hieman ryhdistäytyä ja hankkia muutama paita lisää. Kursiivilla kirjoitettu ajatus ennen vauvan syntymää, ja tosiasiassa en ikinä useampia paitoja hankkinut. Pärjäilin hyvin tavallisilla topeilla, sen ajan, mitä imetys onnistui!

Kylpyamme, pyyhkeitä, lämpömittari ja sideharsot

Pikkuiselle löytyy kylpyamme sekä isoja, että pieniä pyyhkeitä. Isommissa pyyhkeissä on huppuosa yhdessä kulmassa. Harsoja löytyy useampi kappale, ja lämpömittari ammeeseen tuli äitiyspakkauksen mukana. Amme on Ikeasta hankittu - joku toinen voisi olla parempi. Nimittäin sellainen, jossa olisi tulppa pohjassa, ettei koko lattia uisi vedestä ammetta tyhjennettäessä.

Kurkistus Juuson ensisänkyyn! :) Lakanat vielä tässä vaiheessa uupuivat.

Tuttipulloja, tutteja ja äidinmaidonkorvike

Muutama tuttipullo pitäisi vielä hankkia lähiaikoina, tutteja meiltä löytyy muutama kappale. Vaikka ensisijaisesti olen aikonut imettää, niin omaksi mielenrauhaksi olen hankkinut kotiin muutaman korvikepurkin, jos suunnitelmani eivät menekkään ihan putkeen. Kaupasta sitten saa tarpeen tullen lisää! :) Jälleen kursiivilla odotusajan ajatuksia. Imetyksellä mentiinkin alkuun, ja pulloruokinta alkoi maidontulon hiipuessa. Pulloja on ilmaantunut lisää erilaisilla tuttipäillä, sekä muutama tuttikin on tullut hankittua.

Mitä jäi mm. hankkimatta

Imetystyyny

Tarvitaanko vaiko eikö tarvita? Mielipiteitä siis metsästämään internetin ihmeelliseen maailmaan... Ai että, miten ihania kuoseja näissä on! Kuitenkin, tarpeettomaksi olisi jäänyt.

Itkuhälytin

Meillä on niin pieni asunto, että itkun varmasti kuulee. Tämä tulee hankintaan ehkäpä sitten, jos sen puuttuminen ongelmalliseksi koetaan. Jälleen odotusajan ajatuksia, ja samalla linjalla mennään edelleen. Joskus, tosin aika harvoin, olisi toivonut kuitenkin tämän kapistuksen olemassaoloa.


Tässä listausta tämänhetkisen tilanteen mukaan! :)

Synnytyskertomus ~ osa 2

Ajattelin jakaa synnytyskertomukseni muutamaan osaan, ettei yhdestä pätkästä tulisi aivan ylipitkää. Tämä toinen osa käsittelee itse synnytystä. Ensimmäinen osa luettavissa täältä. Kolmannessa osassa käyn läpi mm. osastolle siirtymistä ja sairaalassa oleilua.

Kellon näyttäessä iltakymmentä, istuuduimme osaston päiväsaliin. Kiikuin keinutuolissa, kun ensimmäinen vihlova tunne tuli - ja heti perään toinen ja kolmas. Pian liikkuminen oli vaikeaa supistusten ollessa niin voimakkaita, ja niitä tuli niin tiuhaan. Kävin pyytämässä yöhoitajalta suun kautta annettavaa kipulääkettä, jota minulle oli pitkin päivää tarjottu. En ollut sitä aiemmin huolinut, sillä kivut olivat lievittyneet lämpöpusseilla. Hän ei kuitenkaan suostunut antamaan sitä minulle, vaan jälleen huomasin makaavani sängyssä keskipaikallani käyrillä kahdenkymmenen minuutin ajan. Supistukset olivat pikkuhiljaa muuttuneet sietämättömämmiksi ja kivuliaiksi, että olisi tehnyt mieli ulvoa ja valittaa kipua. Tyydyin kuitenkin tukkimaan suuni, ettei nukkuvat huonekaverit olisivat turhaan heränneet valitukseen.

Käyrän jälkeen kävin suihkussa kokeilemassa, josko vesi helpottaisi oloa. Jokaisen supistuksen jälkeen teki mieli vääntää vettä vain lämpimämmälle ja lämpimämmälle, ja kätilö tämän oli kieltänyt, ettei vauva ahdistu lämmön noususta. Kyllähän vesi positiiviseksi yllätykseksi helpottikin aluksi, mutta suihkusta poistumisen jälkeen supistukset sattuivat entistä enemmän. Sisätutkimuksessa olin 3,5cm auki, ja kysyin mahdollisuutta päästä osastolta synnytyssaliin. Pikaisen puhelun jälkeen sain luvan käydä pakkaamassa tavarat ja saimme luvan siirtyä.

Synnytyssali oli positiivinen yllätys - en tiedä, odotinko jotain valkoista huonetta, jossa haisee metalli ja desinfiointiaine ja sängyn yläpuolella on valtava valaistus - mutta huone olikin yllättävän "kodinomainen" keinutuoleineen. Kätilö onnekseni oli mukava ja rempseä, kävimme ensin läpi hieman haluamiani kivunlievityksiä. En ollut pahemmin perehtynyt etukäteen puudutuksiin yms., mutta sovimme etenevämme tilanteen mukaan. Sainkin ilokaasumaskin käyttööni, ja muutama supistus meni sitä harjoitellessa.

Ilokaasu ei vienyt supistuskipuja pois, mutta ainakin minulla oli supistuksen aikana täysi keskittyminen naamarin kanssa hengittämiseen, etten ehtinyt miettiä sitä karkeinta kipuhuippua. Supistuksen loputtua ja laskettuani maskin kasvoilta oli kaasusta niin höynähtänyt olo, että taisin ikäänkuin vaipua horrokseen hetkeksi. Jonkin ajan kuluttua pyysin kätilön paikalle, ja päätimme yhteistuumin, että minulle laitettaisiin epiduraali.

Olin kuullut, että anestesialääkäriä saattaisi joutua odottelemaan pitkänkin aikaan, mutta omalla kohdallani lääkäri saapui melko nopeasti paikalle. Suhtauduin hieman epäluuloisesti koko puudutteeseen, lähinnä siltä kannalta, että vähentääkö se kipuja vai onko yhtä tyhjän kanssa. Näin jälkeenpäin täytyy kyllä sanoa (saako näin sanoa?), että ihan mahtava keksintö! Ensimmäisen tunnin ensimmäisestä annoksesta lepäilin sängyllä ja sain jopa nukuttuakin. Supistukset jäivät, mutta kivut hävisivät. Tunnin päästä kätilö auttoi minut pystyyn, ja siirryimme käytävälle kävelemään. 

Liikkuminen auttoi avautumisessa, ja synnytys eteni hyvin. Sain vielä toisen annoksen epiduraalia, jonka jälkeen toistui sama kaava - ensin lepoa ja sitten kävelyä. Muutaman tunnin kuluttua epiduraalin vaikutuksen hiipuessa sain luvan työntää (mielestäni sitä ei vielä voinut ponnistukseksi kutsua) joka supistuksella hissukseen. 

Kello alkoi uhkaavasti lähestyä aamuseitsemää, jolloin varsinainen ponnistusvaihe alkoi, ja yön aikana tutuksi ja turvalliseksi tullut kätilömme joutui pahoitellen lähtemään työvuorostaan, ja tilalle tuli aamuvuoron kätilöt. Itse menin ihmisten vaihtuessa ihan hämilleni, ja tilanteeseen kiukustuneena en osannut yhtäkkiä enää ponnistaa ja olin valmis laittamaan jalat ristiin ja hilpaisemaan mahani kanssa kotiin.

Yritin ja yritin, jokaisen ponnistuksen jälkeen kysyin malttamattomana, että joko edistystä oli tapahtunut. Ei, ei ja ei, vähäsen ja yritäppä uudestaan. 40 minuutin ponnistamisen ja tuskailun jälkeen maailmaan syntyi mitä ihanin poikamme, minuuttia vajaa puoli kahdeksan. Kaikki kipu tuntui sen jälkeen olevan ihan yhdentekevää, ainoastaan istukan ulospainaminen heti syntymän jälkeen kirpaisi vähäsen.

Poikamme Juuso sai pisteitä 8/9/9, Markus sai leikata napanuoran ja tämän jälkeen poika pääsi mitattavaksi ja punnittavaksi sekä pesulle. Juuso painoi syntyessään 3550g ja pituutta pojalla oli tasan 50cm. Päänympärys oli 35cm. Mittauksien jälkeen poika pääsi rinnalleni paitani sisään, ja pian siitä maisteli ensimmäiset maitotippansa. 

oma pieni poika ♥

Vauva-arkea

Viisi viikkoa vauva-arkea takana. Miltä nyt tuntuu?

Makuuhuoneesta kuuluu örinää, Juuso on päiväunilla ja varmaan pikkuhiljaa alkaa heräilemään. Pidän kiirettä kirjoittamisen kanssa - koneella oloon ei ole viimeaikoina jäänyt pahemmin ylimääräistä aikaa. Nytkin riskinä on se, että pieni herää ja sen jälkeen on jälleen omanlaista kiirettä. Pää on hieman koittanut särkeä tänään, pyykinpesukone linkoaa vimmatusti parin päivän likapyykkejä, edellinen pyykkivuori on vielä selvittämättä. Lattialla pyörii vauvan leluja, leikkimatto, sitteri ja pullot odottavat keittiössä pesua. Pian pitäisi pakata vauva autoon ja suunnata ponin luokse iltatallin pariin. Olisi paljon tehtävää, mutta nyt minä istun hetkeksi ihan itsekseni!

Jos kieltäisin, ettei vauva-arki ole raskasta, huijaisin itseäni (ja muita) pahasti. Nostan peukalon pystyyn mm. kaikille niille äidelle, jotka jaksavat yksinhuoltajina ja niille perheille, joilla tukijoukot ovat kauempana. Vaikka meillä on paljon auttavia ihmisiä ympärillä, meitä on kaksi huolehtivaa ihmistä kotona ja olen ollut vain päivisin yksinäni, täytyy sanoa, että kyllä ihminen voi olla uupunut. 

Meidän arkemme - millaista se sitten on kuluneiden viikkojen aikana ollut? 

Pienellä on ollut vatsanpuruja alusta asti: toisina päivinä enemmän kuin toisina. On ollut päiviä, kun poika on vain muutaman kerran itkeskellyt mahaansa hetken aikaa, ja päiviä, kun hän ei tee muutakuin itke kipeää mahaa. Poika on ollut alusta asti kova syömään, mutta imetys alkoi muutama viikko sitten tökkimään pahasti. En ainakaan toistaiseksi jaksa avata asiaa enempää, mutta tuttipullot ovat meillä nyt kehissä.

Yöunille siirtymistä aletaan suunnittelemaan kahdeksan jälkeen tavoitteena, että pieni mies nukkuisi kymmenen maissa- toisina päivinä nukahtaminen on ollut jo ennen sitä, toisina päivinä poika on nukuttamisesta huolimatta valvottanut itseään yhteenkin asti. Yöllä herätään syömään n. 3 kertaa, ja aamulla tykätään yleensä nukkua pitkään (paitsi silloin, kun äiti on tosi väsynyt ja Juuso haluaa seurustella jo aamukuuden aikaan). 

Herättyämme noin yhdeksän aikaan käydään pesulla, vaihdetaan vaippa ja puhtaat vaatteet. Sitten on aamiainen - aikuisille kahvia ja Juusolle maitoa. Tämän jälkeen seurustelua, leikkimattoilua tai sitterissä istuskelua, kunnes tulee jälleen nälkä tai uni ja on aika ottaa ensimmäiset päivätorkut. Päivä kuluu iltaan asti pojan kohdalta nukkuen, vaipanvaihto, syöminen ja seurustelu joko tässä järjestyksessä, nurinpäin tai ihan miten milloinkin sattuu olemaan. Äiti yrittää sitten siinä nukkumisen kohdalla tehdä kaikkia omia juttujaan, hoitaa kotia ja juoksevia asioita. Suurinpiirtein kerran päivässä ollaan käyty vaunuttelemassa ulkona, että saadaan hieman raitista ilmaa ja päästään muualle neljän seinän sisältä. 

Nyt kuitenkin takaisin kotiaskareiden pariin! Yritän saada synnytyskertomuksen toisen osan kirjoitettua valmiiksi lähipäivinä. :)

Synnytyskertomus ~ osa 1

Ajattelin jakaa synnytyskertomukseni muutamaan osaan, ettei yhdestä pätkästä tulisi aivan ylipitkää. Tämä ensimmäinen osa käsittelee hieman taustoja, miksi päädyimme sairaalaan, ensimmäiset hetket sairaalassa sekä synnytyksen käynnistämisen. 

Keskiviikkona 20. elokuuta kirjoittelin tuntemistani kutinoista tänne blogiin, ja lähetteestä torstaille labraan verikokeille. Verikokeen jälkeen kaikki lähti kuitenkin etenemään sen verran reippaasti, etten ehtinyt tänne kirjoittelemaan kuulumisia sen saralta enempää. Palataanpa siis torstaille ja verikokeisiin!

Torstai

Aamupäivällä kävin Turun keskustassa jättämässä verinäytteen kymmenen tunnin paaston jälkeen. Kyselin näytteenottajalta, milloin tulokset tulisivat, vastauksena todennäköisesti maanantaina, tuskin toiveita ehtiä viikonlopuksi. Tämä hieman lannisti ajatuksia, olisin nimittäin halunnut saada selvyyden tilaani vielä ennen viikonloppua. Vaikka aamuisin minulla ei lähestulkoon koskaan ole nälkä, tänä aamuna syömättömyys painoi ja kotiintulomatkalla mussutin jo jogurttia. Kävimme kotona kääntymässä ja suuntasimme Myllyyn hakemaan kihlasormuksemme, joita olimme viikon päivät miettineet. 

Kello lähestyi iltapäiväkahta, kun ajelimme kauppakeskuksesta kotiinpäin. Puhelimeni alkoi soida, ja näytössä vilkkui teksti neuvola. Hieman jännittyneenä vastasin, ja tuttu ääni alkoi kertomaan uutisia; tulosten ensimmäinen osa oli jo tullut, sappihapot olivat reilusti koholla. Toinen tulos varmistaisi hepatogestoosin diagnoosin, mutta arvojen ollessa näin pielessä pystyttiin jo arvaamaan, että se se todella oli. 

Hiljaa suljin puhelimen, ohjeena soittaa heti huomisaamuna äitiyspolille aika tarkastukseen - lähete olisi jo valmiina. Hetkeä myöhemmin puhelin soi taas; tällä kertaa soittajana oli kätilö äitiyspolilta. Hän ilmoitti vain, että ei tarvitse soittaa aamulla, kunhan tulen puoli kymmeneksi paikanpäälle. Samalla piti varautua, että sairaalaan jäädään, ja synnytys käynnistetään tilanteen mukaan. Vaikka pienessä mielessäni olin jo jollain tasolla varautunut näihin uutisiin, niiden todeksi muuttuminen tuntui pelottavalta. Ajatukseni siitä, että oikeasti huomenna saatettaisiin olla synnyttämässä tuntui kaukaiselta ja hirvittävältä. Kotona koin tuskaa siitä, että meillä on vähän siivotonta, ja minun piti siivota vielä ennen sairaalaanlähtöä. 

Perjantai

Perjantaiaamuna maha myllersi kun kiireen vilkkaa tarkistelin, onko sairaalakassissa nyt varmasti kaikki tarvittava, onko kameroissa virtaa, entä parkkiraha? Viimeinen näistä unohtui muistamisesta huolimatta, auton bensavalo kehtasi alkaa vilkkua kesken matkan ja kiireisessä aikataulussa piti viilettää vielä tankkaamaankin. Sisälle äitiyspolille singahdettiin viime minuutilla ennen puolta kymmentä, todetaksemme, että siellä kellot käyvät muutamaa minuuttia jäljessä. Huoli pois siis, ilmoittautumaan ja käyrille pieneen koppiin vartin ajaksi.

Sydänkäyrien jälkeen siirryimme kätilöopiskelijan noutamana lääkärille. Ensin minulle tehtiin haastattelua oireistani, kerrottiin verikokeiden tulokset ja tämän jälkeen siirryin tutkittavaksi. Sisätutkimuksessa kohdunsuu oli sormelle auki ja kanavaa jäljellä 2cm. Vauva sai ultrassa painoarvioksi 3300g, eli ihan mukavankokoinen kaveri olisi tulossa. Tutkimuksen jälkeen lääkäri totesi kaiken olevan kunnossa, lapsivettä normaali määrä, vauva pirteä ja hyvävointinen. Omatkin kutinat olivat tänään jo helpommat, joten ehdin ajatella jo kotiinlähdön kutsuvan.

Viimeinen mahakuva, viikot 38 + 6.

Me ollaan suunniteltu tuota käynnistystä, kun viikot ovat kerran näin hyvät, lääkäri totesi. Sain kysytyksi, että milloin sitä sitten ajateltaisiin, ja vastauksena sain tomeran viimeistään iltapäivällä. Tässä vaiheessa me molemmat varmaankin valahdettiin kalpeiksi, jotenkin sitä oli pienessä mielessään vielä ajatellut, että maanantaille se siirretään, eikai nyt vaan perjantaina mitään käynnistellä jos ei ihan pakko. Pienen järkytyksen saattelemana sain änkytettyä muutaman kysymyksen, ennenkuin meitä lähdettiin reippaalla tahdilla kiikuttamaan kohti osastoa. 

Osastolle päästyämme meille esiteltiin paikat, ja näytettiin minulle tarkoitettu vuodepaikka. Huone oli perus kolmen hengen huone, minulle oli määrätty keskimmäinen paikka. Levittelin hieman tavaroita leviäksi paikalleni, ja pian, 10.40 sain ensimmäisen suun kautta otettavan lääkkeen. Kun pyörittelin pilleriä sormissani ennen nielemistä, oli ajatuksena vain se, että onko se nyt menoa tämän jälkeen!

Lääkkeen jälkeen pääsin uudestaan sydänkäyrien ottoon, sillä aamulla otetut käyrät olivat hoitavan kätilöni mieleen liian lyhyet. Niinpä oli 20-30 minuuttia pötköttelemässä kuunnellen vauvan sydänääniä. Tunnin päästä lääkkeen otosta tunsin vaimeita, kuukautiskivun tapaisia polttoja alaselässä ja alavatsassa, mutta en tiennyt olisiko tunteet pitänyt laittaa jännityksen vaiko lääkkeen piikkiin.

Iltapäiväkahden aikoihin sain seuraavan lääkkeen, samanlaisen, kuin aiemmin päivällä. Muuten päivä kului hiljalleen odottaessa ja tasaisin väliajoin otettiin vauvasta sykekäyriä. Kävimme kävelemässä - ensin Tyksin rappusia sisällä ylös ja alas, sitten käytävillä vaellellen myöhemmin pihalla sairaalaa ympäri. Sairaalan pihalta löytyi myös portaat, joita taapersin ylös ja alas. Supistuksia tuli kävellessä melko tiuhaan, useampi kymmenen minuutin sisällä. Ajatus siitä, että kyllä se synnytys vielä käynnistyy, lisäsi motivaatiota taapertaa entistä enemmän. 

Kolmannen lääkkeen ottoaikoihin, iltakuuden ja seitsemän välillä olin jälleen käyrillä, ja samalla tehtiin sisätutkimus. Kohdunkaula oli hävinnyt ja kohdunsuu muutaman sentin auki. Jes, supistukset olivat siis tehneet tehtävänsä! Tai ainakin aloittaneet ne... Kolmatta lääkettä en enää saanut, kun kätilö katsoi käynnistyksen edenneen ihan hyvin, ja annettaisiin sen edetä tästä eteenpäin omalla painollaan.

Pian tämän jälkeen supistukset laantuivat ja loppujen lopuksi katosivat kokonaan. Nukuin tässä välissä hetken aikaa, ja pieni masentava tunnekin iski - tässäkö se nyt oli toistaiseksi? Mielessä pyöri vain se, että ei me tänään ehkä synnytetäkkään ja Markus joutuu lähtemään yöksi kotiin. Yhdeksän jälkeen kuljimme osaston käytävällä vain ympyrää ja odottelin, josko supistukset alkaisivat kuitenkin - turhaan.

Pienen pieni ihminen.

Kaunis pieni ihminen

Sä olet ainutlaatuinen

Mitä vastaan tuleekaan,

toista sua ei milloinkaan

Viikko sitten, 23. elokuuta 2014 kellon osoittaessa lukemia 07.29 pieni poikamme näki ensikertaa päivänvalon. Syntyessään hänellä oli painoa 3515g ja pituutta 50cm. 

Kutsumme häntä nimellä Juuso.

Kotiuduimme sairaalasta tiistaina, ja sen jälkeen päivät ovat kuluneet vauva-arkeen totutellen - imetystä, päiväunia, valvomista, vaipanvaihtoa, vatsanväänteitä, vaunuttelua, ihmettelyä, välillä hieman itkeskelyä ja loputonta hymyilemistä. Viikko on hujahtanut ohi nopeasti, vaikka ensimmäisinä päivinä sairaalassa ainut toive oli, että päästäisiin pian kotiin. Mielessä on paljon, paljon kerrottavaa ja kirjoitettavaa, mutta ehkäpä ne pikkuhiljaa siirtyvät ajatuksien tasolta tekstiksi kunhan arki ja mieli antaa myöden.

Voihan kutitus!

Sieltä se sitten tuli - nimittäin lähete verikokeille huomisaamuksi. Ajan saaminen oli hieman kortilla, mutta kaikeksi onneksi huomiselle löytyi vapaata. Syynä ylimääräisiin verikokeisiin on voimakas kutina, joka on muutaman päivän vaivannut kutitellen vain sieltä täältä. Eilisen päivän aikana raapimiseen tuli kuitenkin muutos, kun koko vartalo on alkanut syyhyämään hillittömästi, ja viime yönä nukahtaminen tuntui ylivoimaiselta kun raapimiselta ei saanut rauhaa. 

Soittelin neuvolaan soittoajan alettua, ja sain lähetteen asian eteenpäin viemiseksi. Verikokeilla tarkistetaan tämänhetkiset maksa- ja sappiarvot, ja mietitään sitten, mitä jatkossa tapahtuu. Omalla äidilläni nämä arvot ovat olleet hänen kaikissa raskauksissaan koholla, ja jossain luki, että vaiva voisi olla perinnöllinen. Kaikesta huolimatta, toivon, että tulokset tulisivat perjantaihin mennessä - ehkäpä sitten olemme hieman viisaampia! 

Pihviponin eiliset iltapusut pikkumiehelle.

Pikkuihmiselle unikaveri

Muutama lankakerä poikavärejä eksyi ostoskoriin viimeisten kauppareissujen aikana. Ensin valkoinen, sitten sininen ja lopuksi näiden kaveriksi vaaleanvihreä. Pian värit muuttuvat virkkuukoukun kautta kukkasiksi, ja yhteenompelun jälkeen näistä pitäisi tulla meidän pienelle pojalle ikioma unikaveri. Lopputulosta odotellessa, toivottavasti valmista on ennenkuin poika näkee päivänvalon. :)

Onnea, minä!

Viime keskiviikkona, 13. elokuuta vietin 21-vuotissyntymäpäiviäni. Ehtisin siis näin ollen kasvattamaan ikälukuani aavistuksen verran, ennenkuin pikkuinen ulos tupsahtaa! Päivä kului rauhallisissa merkeissä - iltapäivällä kävimme Markuksen kanssa Raision Myllyn Ricossa syömässä isovanhempieni kanssa. Lautaselleni päätyi tuolloin herkullinen lehtipihvi kera rapeiden perunoiden ja jälkiruuaksi daim-jäätelöä muiden hörppiessä kahvia.

Alkuillasta suuntasimme vanhempieni luokse syntymäpäiväkahvitteluille, jotka ihana äitini minulle järjesti. Tarjolla oli muun muassa vadelmajuustokakkua sekä mustikkamuffineja, eikä varmasti jäänyt herkkuhammasta kolottamaan herkullisten tarjoilujen jälkeen. 

Haluan vielä sanoa kiitos kaikille ihanille läheisilleni, kenen kanssa syntymäpäiväni sain viettää. Olette kaikki todella rakkaita ♥

Viimeisenä esittelen teille vaippakakun, jonka sain samalla! Vauvakutsuja ei ehditty järjestämään, mutta kakun kuitenkin äitini oli minulle ihan itse tehnyt; kakusta paljastui niin ikään vaippoja, Herra Hakkarainen - uniriepu, tutteja ja tuttipullo, ja teemaan sopivasti kakku oli koottu vaaleansinisestä! Tätä en ole raaskinut purkaa vieläkään, vaan tuolla hoitopöydällä se on esillä ja ihasteltavana. :)

Neuvola rv. 37 + 5

Tuttuun tapaan mitat tältä kerralta ja viime kerralta. :)

RV 37 + 5 ( RV 35 + 5 )

Paino 78,9 kg ( Paino 76,4 kg )

Kohdunpohjan korkeus 31 cm  (Kohdunpohjan korkeus 31 cm )

Sydämensyke + 142 ( Sydämensyke + 130 )

Liikkeet ++ ( Liikkeet ++ )

Viimeviikolla otetuissa verikokeissa kaikki oli normaalisti, hemoglobiini oli pysynyt normaalina. Pissassa puolestaan oli ollut hieman jotain tulehdukseen viittaavaa, mutta tänään kaikki oli neuvolassa kuitenkin normaalisti. Uusi aika tuli reilun viikon päähän, joskin neuvolassa kovin toivottiin, että seuraavalla kerralla saavuttaisiin kahdessa osassa :)

Ihania Barbapapoja!

Aina välillä eteen tulee tietynlaisia pakko saada - juttuja. Näin kävi viikko sitten, kun eräässä Facebookin vauvaryhmässä silmiini osui setti 62cm kokoisia Barbapapa-vaatteita. Onnekseni en ole tämän hullutukseni kanssa yksin, vaan myös Markus on yhtä osallisena näiden hankintaan! :)

Eräänä päivänä postiluukusta paketti kolahtikin kotiin, ja sieltä paljastui yllä olevassa kuvassa esitteillä oleva pikkuinen pyjama. Tämän lisäksi paketissa oli alla kuvatut t-paita ja body, jotka ihan varmasti pääsevät kaikki aikanaan käyttöön. 

Lisäksi aiheeseen sopivasti voin esitellä myös melko tuoreen hankintamme, nimittäin pikkuihmisen leikkimaton. Ja mikä parasta, tähän samaan syssyyn se sopiikin esitellä - onhan se kerran Barbapapa-leikkimatto! Tämä löytyi paikalliselta lastentarvikekirpputorilta hintaan 15e, ja on hyvässä kunnossa ja pesun jälkeen lähestulkoon kuin uusi.

Kihlajaiset

Kuluneena perjantaina, 8. elokuuta, vietimme iltaa lähisukulaistemme kanssa kihlajaistemme merkeissä. Ihan niin tuore juttu kihloihin menomme ei kuitenkaan aivan ole, vaan se tapahtui vuosipäivänämme 1. elokuuta. Tuona päivänä vietimme vuosipäivää lähtemällä illalla Turkuun syömään, ravintolaksi valikoitui monien joukosta jokirannassa sijaitseva Blanko. 

Ruuan jälkeen jatkoimme iltaa jokirantaa pitkin hiljalleen kävellen ja välillä istuskellen, samaan aikaan rannassa oli menossa Gangut Regatta - purjelaivatapahtuma. Ilta oli ihanan lämmin ja rauhallinen.

Perjantaiksi olimme kutsuneet molempien lähisukulaiset kotiimme koolle. Itse tuskailin tarjottavien kanssa koko edelllisen illan, mutta ilmeisesti ne onnistuivat ainakin ihan kohtalaisesti! :) Tarjolla oli kahden sortin suolaista piirakkaa, makea mustikkapiirakka sekä hedelmätäytekakku. 

Ilta onnistui meidän mielestämme hyvin, ja itse olin ainakin ihan poikki sen jälkeen jaloilla olosta. Kiitos vielä kaikille vieraillemme! :)

Valokuvauksessa

Rv. 35 + 3

Kävimme viikko sitten valokuvauksessa naapurikunnassamme. Alkuraskaudesta selailin paljonkin eri kuvaajien sivuja, katselin masukuvia ja vertailin näitä keskenään ajatuksena, että minäkin haluan loppuraskaudessa valokuviin. Ajatus kuitenkin hieman jäi ja painui unholaan, kunnes yhtenä iltana edellisviikolla yllärisairaalakäynnin jälkeen iski haikeus - kohta tämä onkin ohi. Sillä hetkellä taivuttelin itseni takaisin tietokoneen äärelle, ja sähköpostia lähti muutamille kiinnostaville kuvaajille. 

Näistä kaikista kuvista kiitos Kimmolle, joka lyhyellä varoitusajalla lähti meidän kuvaajaksi! :)